Add:n päässä

Törmäsin tähän mainioon videoon joka havainnollistaa erinomaisesti eron lääkittynä ja ilman lääkettä. Ajatus laukkaa eikä sitä voi pakottaa keskittymään - paitsi lääkkeiden voimalla jota tuo laatikko tuossa kuvastaa - mutta omaan päähänsä ja ajatuksiin ei sitten oikein pääse enää käsiksi. Ruokahaluttomuuskin tulee tuossa huomioiduksi. Sekä lääkkeetön hyperfocus, jonka turvin naputtelin aamun ratoksi päälle neljäkymmentäkuvaisen tarinan googlen kuvahausta löytämistäni kirjan sivujen kuvista, jotka yhdistelin dialogin muotoon. Tässä meni rattoisasti koko päivä. Onneksi saikkupäivä :D

<iframe src="https://player.vimeo.com/video/163852097" width="640" height="360" frameborder="0" webkitallowfullscreen mozallowfullscreen allowfullscreen></iframe>

Katso linkki jos video ei toimi: https://vimeo.com/163852097

Jumittaa

Hirmuinen jumitus päällä maalauksen kanssa. Jotenkin tulee nyt vaan värejä mieleen kun miettii sen jatkamista, mutta isompi kokonaisuus viivyttelee jossain vielä. Ajatuksena oli ensin tehdä hahmon taakse melko dramaattinen pilvimassa (tyyliin myrskyinen merimaalaus) mutta jotenkin lähtisin kuitenkin yksinkertaistamaan. Saattaapi olla että palaan takaisin alkupisteeseen ja teen taustasta pohjavärin värisen. Lähdin tekemään kasvoista valokuvamaisen tarkkaa, mutta joteenkin tekisi mieli perääntyä siitäkin. En tiedä riittääkö kantti malaata sen yli. Pitäisi harkita.

Harkintaa kyllä häiritsee nyt päätä nostava flunssa.. aamulla heräsin kuin junan alle jääneenä. Red bull + berocca + finrexin toi senvertaa toimintakykyä että pystyin juoruilemaan neljä tuntia puhelimessa  kuvaamaan yhden rästityön. Hitto kuinka on taas kertynyt näitä kuvankäsittelyrästejä. Energia on nyt kyllä huvennut hometaloon ja näihin ADD - juttuihin. Yleinen ahdistuneisuushäiriö. Elinikäinen paniikkihäiriö. Keskivaikea / vaikea masennusjakso. Pitäisi varmaan antaa noiden lausuntojen olla.

Vaikea tuota on kiistääkkään, mutta oikeasti: sitten vasta lääkityksen tarpeessa olisikin, jos ei painaisi velkahelvetti, hometalo, exän mielenterveys ja krooninen rahapula. Sitä olisi melkolailla tunteeton psykopaatti jos ei nämä vaikuttaisi. Mutta jotenkin ne kaivelee mielensyrjässä silti. Jotenkin pysäyttävää nähdä ne paperilla. Ja tuo ADD. Odotettu mutta jotenkin lamaannuttava tulos. Kyllä tällä varmaan kestää jonkin aikaa upota.

Sitä odotellessa pitäisi nyt uppoutua maalaamiseen. Sain mielettömän innostuksen savihommeleihin. Tekisi mieli tilata savet ja tehdä reliefikasvot ja maalata niihin. Kaipaan sitä saven tuntua. Kaipailen sitä vapautunutta maalaamistunnelmaa myös. Sellainen korkeushyppääjä - olo. Tuntuu että aina kun maalaa, yrittää päästä sen puomin yli. Pitäisi ehkä lakata etsimästä puujalkoja tai aatikkaita joiden avulla pääsisi ylittämään, ja potkaista se puomi alas sieltä. Tai no, se lienee avainsana siihen, että taide ja tekeminen kehittyy: että joutuu ylittämään aitoja eikä mennä sieltä missä se on matalin tai sitä ei ole ollenkaan.

Nothing really

Erittäin suuresti vaiheessa oleva Glenda kurkkii tuossa yllä. Väriä riittää kunhan saisi ne nyt vaan asettumaan ja kasvon pintaan vähän ryhtiä.

Eipä tässä kummempaa. Suoraa toimintaa. Kovissa kivuissa pikku operaation jälkeen. Hammasta purren ja hengitellen, mutta nyt ei ole aikaa tuupata pensseleitä santaan. Tässä vaiheessa näyttelysykliä on se pahin paine (ja väsymys) päällä. Ei oikein ole mitään sanoiksi kerrottavaa kun on niin paljon maalattavaa.

Myöhäisyön bloggaus

Vastavalmistunut.

Ei yhtään kiire eikä ressi!

Millä todennäköisyydellä.. on kaksi päivää jolloin on oltava työhuoneella vaikka pää kainalossa. Siis pakko olla. Työt pitää viimeistellä näyttelyä varten ja apuraha-anomukset tehä ja postittaa. Niin millä todennäköisyydellä just sillon soitetaan aamukympiltä päiväkodista että pikku piltillänne puhkes just korvatulehdus? Ja sitten on haettava jälkikasvut yksiköistään ja ajettava Rymättylään omalääkärille väijymään jotain rakoa jossa pääsis lekurille. Vietävä lapset mummolaan ja ajettava takas työhuoneelle huomaamaan että kello on jo kolme ja kaikki tekemättä. Seuraavaksi huomataan kellon olevan jo puol ysi. Valmista tuli mutta viimetinkaan. Ja koska huomenna hoidan pientä potilasta (eikä siinä mitään hakemusta voi kirjoittaa) niin se on kirjoitettava yöllä. Valmis klo 02:00. Huomenna sit tulostuttamaan ja postittamaan kuumeisen kanssa.

Niin siis millä todennäköisyydellä. 

Tapauksessani, melko kovalla.

Uutta maalausta ja kipeänä jälleen

Aloin eilen valmistelemaan uutta maalausta. Ihan hyvän luonnoksen ja alun lisäksi nettosin jonkinlaisen kurkunpääntulehduksen, kipeän korvan ja vetämättömän olon. Päivitin puolen päivää nettisivujani (www.liitola.fi) ja siinä paikallaan istuessa pidän lämpöpuhallinta päällä. Heti kostautuu. Tänään sitten pyykkihommelitkin veivät viittä vaille hautaan.

Nyt lisää "lepoa", kotona myös yksi vatsatautipotilas. Ei taida päästä maalaamaan huomennakaan.

No nyt levätään

Ajatukset hortoilee kuitenkin työhuoneella. Kuumottava tarve maalaamiseen.

Ensiviikolle suunnitelmissa galleriapäivä - aboa vetusta ja ars novaa, ja jos jaksaa, niin taidemuseon Theslefiä päälle. Oijoi. Visuaalista ähkyä odotellessa!

Postissa odottaa art/work. Illalla lukemaan jos pakkaamiselta ennättää. Viikonloppu nimittäin lurahtaa miesystävän perheen parissa sukuloidessa. Salon veturitallissa olisi valokuvanäyttelyä tarjolla. Saas nähdä mikäli kera uhmaikäisten tulee kuitenkaan lähdettyä.

Miesystävälle on kyllä pakosti keksittävä korvaava nimike. Poikaystäväkään ei sovi! Eikä viitsisi blogissa muruksikaan tituleerata. Ehkäpä leikkisästi lempinimensä Tomppeli? :-p

No ettei menisi ihan loikoiluksi niin ylös ulos ja Naantalin opiston some kädentaitojen opetuksessa - koulutukseen. Tulee hyvään saumaan, kun uuden jatkokurssin oppimisympäristönä toimii blogi: http://jatkokurssi.blogspot.com .
Toivottavasti tartuu jotain uutta!

Kun ei osaa levätä

Kun menee työhuoneelle liian aikaisin influenssansa jälkeen. Olen havainnut että tila ei muutenkaan sovellu astmaatikolle; 16 asteisessa varastossa työskentely lienee syypää jatkuvaan sairasteluun. Tila olisi ok jos siellä piipahtaa maalaamassa, vaan minun on notkuttava siellä koko päiväkotipäivän ajan. Teen sitten välillä koneella hommia ja sitten vasta viluttaakin kun istuu paikallaan. Lämppäri puhaltamaan ja siitä saa sitten kurkun kipeäksi. Kierre. Uusi työtila olisi löydettävä. Sellainen, jossa on ikkunat. Lämmin. Vesipiste. Wc. Logomoon on uusia tiloja tulossa. Toivottavasti sieltä saisi.

Mutta en siis ennättänyt parantua kunnolla ennen kuin piti kiitää takaisin työmaalle. En varsinaisesti voi saikuttaa kotona lasten kanssakaan, siitä on lepo kaukana. Enkä oikein voi olla päivää kotona kun lapset on päiväkodissa, kun välimatkaa kotoa sinne on yli 30 km suuntaansa. Joten työhuone tuntuu helpoimmalta vaihtoehdolta. Paitsi että se ei ollut. Kahta kipeämmäksi tulin. Kuvan isoa maalausta väkersin yskän ja nuhan ryydittämänä. Nyt on jälkitautina keuhkoputkitulehdus ja olen ehkä murtanut kylkiluuni yskimällä. Keuhkot rakentelee kaiketi keuhkokuumetta, tänään ihastelemaan röntgenin ja verikokeiden tuloksia. Täytyy sanoa että yh:na, näin kaukana päiväkodista ilman kunnollisia työtiloja, ei ole varaa eikä mahdollista sairastaa. Nytkin pitäisi olla viikon sairaslomalla. Ei ole levosta tietoakaan tässä lapsia hoitaessa, ruokaa laittaessa, pyykkiä pestessä.

Kunnon hevoskuurin sain tauteja nujertamaan ja onneksi alkaa puremaan. Mutta lepoa - sitä ei ole tiedossa :(