Hidas on uusi musta

Ystävämme enterorokko. Uhrinaan William.

Sen sijaan että edellisen postaukseni mukaisesti olisin puurtanut pensselinvarressa, olenkin kesälomaillut ja keskittynyt valokuvaushommeleihin. Lastenhoidollisesti asiat eivät menneetkään niin miten aikomus oli, joten pikkuapinat saivat ainakin riittämiin kotiaikaa. Nyt syyskuusta alkoi taas päiväkoti, jossa kerkesivät notkumaan 4 päivää ennen kuin eka sairausaalto iski. Enterorokko. Minulle ihan perus jokasyksyinen flunssa, joka vei äänen mennessään. Eli hitaasti etenee työrytmiin asettuminen.

Apinat ovat sairastelemassa isänsä hoivissa, joten itsellä on nyt loikomisen ja toipumisen lomassa aikaa vääntää ripustussuunnitelmaa Fotareiden Logomon näyttelyyn. Ja koska sekään ei nyt mennyt niin kuin Strömsössä, menee ripustus uusiksi alkuperäisestä suunnitelmasta kun käytäville ei voikkaan ripustaa. Kuvamäärää karsitaan rutkasti ja pienennetään kuvakokoa. Aulan isolle seinälle tulee vähän isompaa vedosta kuten sommitelma alla osoittaa:

Saas nähdä mikä on lopullinen järjestys.

Ei siis maalaamista tällä erää. Eikä Beers Contemporaryä. Olisin laittanut sinne pari Aurassa ollutta maalausta mutta ne eivät palautuneetkaan kotiin, joten se siitä. Nyt siis keskittymään tuleviin näyttelyihin. Kunhan saa Seiliproggiksen avattua ja Fotarit pyöräytettyä taas käyntiin. Ja flunssasta toivuttua. Jees.

Tässä vielä pari Fotariden Seiliproggikseen liittyvää juttua:
Maskun kuvauksista Rannikkoseudussa

Juttu uusimmassa Nasta-Lehdessä:

Ready steady

Näyttelyn jälkeen on helppo hymyillä.

Suorastaan naurattaa :-D Kuvat: Petteri Liitola

Auran näyttely tuli tiensä päähän. Seuraava vapaana ollut näyttelyaika tulikin myydyksi joten korjasin maalaukseni parempaan talteen, ja taiteiden yönä siis ei ole näitä enää esillä. Tai ainakin osan niistä korjasin, aika moni löysi uuden kodin, joka on kiva. Oikein hyvä kävijämäärä ja kiinnostus vaikka oli kyseessä kesäkuukausi. Hyvää palautetta, tästä on hyvä jatkaa.

Nyt jatketaankin: Syksyllä -14 Köysiratagalleriassa yhteisnäyttely Taideakatemian vuosikurssin kera, keväällä -15 Essi Peltosen ja Anna Ahon kanssa Raahessa ja syksyllä -15 yksityisnäyttely Galleria G12 Helsingissä! Puuhaa siis riittää. Ajattelin lähettää Beers Contemporaryn open calliin jotain jos saan tässä nyt vielä aikaiseksi. Eli loma on nyt lusittu ja töihin pitäisi aktiivisesti päästä jo. Hyvä.

Kiitos kaikille näyttelyssä vierailleille <3

Turun Sanomissa 17.7.14

Aura avattu

Maalausten tekniikkana on pääasiassa akryylimaalaus sen eri variaatioina. Työmenetelmät vaihtelevat spraytekniikasta tusseihin ja värin muokkaus pinnalla tapahtuu siveltimien lisäksi sienellä, kankaalla ja palettiveitsellä. Itse työskentely perustuu tunteeseen ja tapahtumaan maalauksen ja taiteilijan välillä

Että hän olisi olemassa on baarin miestenvessan seinältä bongattu ajatelma. Nimen alle koottu kokonaisuus muodostuu tunnetilojen synnyttämistä henkilöhahmoista jotka ovat kaikki kuitenkin kuin yhtä persoonaa ja elämää.

Maalaukset kuvastavat olemisen eri puolia: itsensä kohtaamista, muutosta, tunteita ja toisaalta itsensä kadottamista. Teoksia kuvaa hyvin hedonismin paradoksi: Onnea ei ole mahdollista saavuttaa pyrkimällä siihen suoraan. Matka on tärkeämpi kuin päämäärä, ja elämä itsessään on prosessi joka muodostaa olemassaolomme merkityksen. Ne jotka pyrkivät nautintoon saavat sitä vähemmän; hyvä on nähtävä tässä ja nyt ja myös osattava ottaa vastaan. Ihmisten tunnetilojen skaala on rikas ja ehtymätön, ei kuitenkaan erehtymätön. Itseään ei ole aina helppo hyväksyä sellaisena kuin on, mutta olemme olemassa kauniisti ja hyvin juuri näin.

 (Jäi myyntiin Auran Galleriaan)

(Vasemman ja oikeanpuolimmainen myyty)

 

                             (myyty)

 

(myyty)

Kuvat: Rosa/Auran Galleria paitsi 7, 10, 11

Jaksaa jaksaa

Kiukku/motivaatio

Kaksi hyvää keinoa purkaa aivan äärettömän kamala v*tutus. 

Suklaakakku ja maalaaminen.

Aika ärsyttävää sinänsä, että paras työskentelyvimma tulee siitä. Jos on hyvä fiilis, maalaa latteuksia. Jos on neutraali fiilis ei maalaa oikein mitään. Tarvitaan ylivireys tai aivan järkyttävä ketutus. Niissä adrenaliiniaggressioissa tulee tehtyä monen viikon duuni kolmessa tunnissa. 

Tässä edellisen kolmen tunnin session tulosta. Onkin jo aloitettu hyvällä sokeri/kofeiinikännillä..

Atmosfääri kuntoon:
 

Sit lähtee. Hyvästi abstraktin alku! Kävin ostamassa uusia värejä ja siveltimiä ja kaiken ketutuksen lomassa tulin ostaneeksi kallista crylan akryyliä ja täysin samaa sävyä mitä mulla oli jo saavillinen työhuoneella. Joten laitetaan sitten cadmium red hueta prkl kun kerta löytyy.

 Kaadetaan.

 Pyyhitään.

 No naama siellä taas on.

 Maalit. Sprayt. Tussit. Siveltimet. Palettiveitset. 

Tein tuollasen. Aika kiva. 

Pitää jatkaa nyt sitten vähän maltilla, mutta ei liikaa. 

Tää on niin tätä. 

Pitää aina olla joku överifiilari että saa kunnolla duunia tehtyä. Olen tätä yhtäkin naamaa hipsutellut täällä viikko/kuukausitolkulla eikä se tunnu edistyvän ollenkaan. Ei ole vaan ollut kunnon pöhinää. Välillä sitä sitten tekee keinotekoisesti sokerin ja kofeiinin yliannostelulla ja kuuntelemalla aiiivan liian lujalla musiikkia. Raivomaalatessa tulee aina hurja putkinäkö maalaukseen. Kaikki muu ympäriltä katoaa ja on vaan musafiilareissa ja kaikki on aivan kristallinkirkasta. Värit sekoittuvat aivan itsestään ja energiat on korkealla ja pysyy liikkeessä, syke on tuhat, kaikki napsahtelee paikalleen. On jossain aivan euforisessa maalausflowssa. Jossain vaiheessa alkaa tuntua kropassa, vatsalihakset alkaa krampata kun huomaa pidättävänsä hengitystä kokoajan ja keskittymiseen pitää jo vähän keskittyä. Tulee pudotus, maalauslaskuhumala, kun alkaa tärisemään kädet ja jalat ja heikottamaan ja väsyttämään. Maalauskrapula. Pitäisi vaan maata sohvalla tuijottamassa kattoon. Ihmettelee että mitä helvettiä täällä oikein tapahtui taas. Kaikkialle särkee ja on ihan koomassa.

Tussin, sprayn ja maalin yhdistelmä on tosi kiva. Aikamoinen koloristi minusta on kuoriutunut noiden matskujen myötä :)

Nyt olis vähän väsy, ja kohta vähän nälkä, luulen että väännän tämän maalauksen taustan kuntoon ja kotiin päiväsaunaan ja sitten jotain hyvää ruokaa (=pakastepizzaa).

Yksinäisyyden kuvia Logomoon

Naantalin opiston FOTARIT –valokuvausryhmä yhteistyöhön Turun kaupunginteatterin Seili –musikaalin kanssa!

”Yksinäisyyden kuvia” – kuvakokonaisuus on esillä Seili-musikaalin yhteydessä Turun Logomossa syksyllä 2014 vuoden loppuun asti. Kuvat ovat tiiviissä dialogissa näytelmän teemojen kanssa. Näyttely käsittelee Seilin saarta ja sen tarinoita: hulluutta, rakkautta, sen menettämistä, toivon menettämistä ja sen hiljaista elättelyä, yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä. Myös saaren asukkaiden traagiset tarinat, lapsensurmat ja terveenä saareen joutuneiden hulluuteen vajoaminen, ovat kuvissa läsnä.

FOTARIT  ovat valokuvauksen opintoryhmä, jota ohjaa kuvataiteilija Maria Liitola. Oppimisen lähtökohtana on kuvasisällön tuottaminen ja kuvallisessa ajattelussa kehittyminen, erilaisten teemojen ja tehtävien toteuttaminen ja valokuvataiteeseen perehtyminen mm. näyttelyihin tutustumalla. Ryhmä valmistelee kurssilla myös kuvausmatkan lähialueelle. Syksyllä 2013 FOTARIT tekivät kuvausmatkan Kakolaan ja keväällä 2014 Seilin saarelle.