Luomenpoistossa

Käväisimpä lääkärillä tänään, rintaan kasvanutta ikävän näköistä luomea näyttämässä. Se operoitiin pois, todettiin pahan näköiseksi. Siinä leikatessa lääkäri tyytyväisenä tuumaili että tämä on onneksi pinnallinen, kunnes alkoi veri tirskumaan ja todettiin että kyllä se vähän syvempää mallia olikin ja luomea sai kaivaa pois. Verta lensi lääkärin silmiin asti, vaikka oli lasit päässä. Otettiin vähän isompi palanen pois ja tikattiin kiinni. Luomi lähetettiin patologin hutkittavaksi, tuloksia odotellessa.

Tässä kotiin päästyäni aloin tietysti heti googlettamaan, ei ehkä olisi kannattanut. Rinnan melanooma on erittäin harvinainen ja ennuste on hyvin huono. Lähettää mielellään etäpesäkkeitä aivoihin, keuhkoihin ja maksaan, ja etäpesäkkeistä melanoomaa ei voi hoitaa muutoin kuin elinikää pidentävillä keinoilla. Parannuskeinoa ei ole. Laitetaas se google kiinni ja sovitaan, että ei ole mitään syöpää oknp?

Lihava riita ja laiha sopu

Otsikon mukainen tilanne universumin kanssa. Eilen ajelin autolla kotiinpäin ja universumi näytti minulle keskisormea: taivaalle muodostui vasten tummansinistä ukkosmassaa kirkkaan valkoinen nyrkin muotoinen pilvimuodostelma, josta sojotti ylöspäin sentteri. Fuk you too. Musta kissa juoksi yli tien. Ja niin juoksi toissapäivänäkin. Tuskin maltan odottaa mistä tässä nyt vihjaillaan kun kuitenkin niin putkeen mennyt viimeaikoina :D No, tosiasiassa minähän en mihinkään enteisiin usko, tien yli juossut  musta kissa tarkoittaa sitä että mustalla kissalla oli kiire. Mutta lihavis riidois, niissä ollaan maailmankaikkeuden kanssa oltu hyvä tovi. Laihaa sopuakin se tässä tarjoilee kyllä.

Taiderintamalla on tullut "the tunne" siitä että punainen lanka on löytynyt. Tässähän olen viettämässä ns. "sapattivuotta", eli ei näyttelyitä sovittu ensivuodelle. Tässä kun on pari vuotta pakertanut jotakin näyttelyihin, on homman ydin päässyt pakoon. Tämän pitäisi olla toisinpäin, tai niin ainakin toivoisin, eli hyvää settiä tulee kokoajan ja on riittävästi, ja niistä koostetaan näyttely. Katse avajaisissa työhuoneella hikoilu vie voimat ja kuluttaa koko ydinajatuksen. Nyt haluan löytää varmuuden ensin.

Tämä tulee tietysti näkymään pankkitilillä joten olen nyt sitten itse se parjaamani taiteilija jonka paikka ei ole työkkärissä. Eli olen ilmottautunut työttömäksi työnhakijaksi. Tavoitteena ihan todella löytää työpaikka, ainakin auttamaan nyt tämän pahimman yli kun pitäisi uutta kotia etsiä ja pystyä ylläpitämään sitä yksin. Joskin myös tällä rintamalla on sovun mahdollisuus ilmassa roikkumassa. No, turhan aikaista sanoa juuta tai jaata, joten parempi varautua. Työpaikat ovat kyllä erittäin kiven alla. Jännityksellä odotan myönnetäänkö minulle työttömyystukea, tod näk ei.
Mutta miettinyt olen kovasti sitä mitä se työtön taiteilija oikein tarkoittaa. Enhän minä itseäni työttömäksi koe, kuten ennenkin täällä olen jupissut. Nytkin olen töissä. Moraalisen linjani vedän työttömyystuen nosteluun kuitenkin siinä että olen aidosti työnhaussa. Kai sitä taiderintamallakin nyt tavallaan työtön on, kun ei näyttelyitä ole. Parit tilaukset kyllä mieltä lämmittämässä! Mutta kyllä niin sitä perustuloa tässä kaipaillaan. Tai taiteilijoiden "työttömyys"kassaa. Jollain tässä on jokatapauksessa leipä pöytään kannettava itse. Luulen kylläkin että ei tipu kumpaakaan, duunia eikä työttömyystukea, joten pisteessä A pysytään :D
Pitää vaan saada nyt hyvää settiä kasaan.

Tässä tekstissä se punainen lanka ei kyllä esiinnyt. Olin lauantaina ystävien häissä ja kuvailin, ja sunnuntaina olo oli kuin rekan alle jääneellä. Ajattelin, että turnajaisväsymystä. No tänään se rekka peruutti vielä yli ja juna ajoi vielä siitäkin yli, eli tämä taitaakin olla lenssu. Särkee. Pää ihan jumissa. Keuhkot tulessa. Tietenkin, kun tänään deadline ja hommat venyneet. Olen tekemisessä edelleen kypsytysvaiheessa, eli fiilistelen mikä tapa piirtää nyt kiehtoo eniten. Piirretään siis, pientä ja paljon. Haetaan. Paitsi tänään, tänään vedetään väkisin homma pakettiin. Jos pystyy. Haluis vaan nukkumaan..
Häät oli kyllä parhaat mahdolliset. Juhlimassa porukka, joka on alkanut muodostumaan semmoset 20 vuotta sitten. Ryhmä on poikinut jo neljä pariskuntaakin. Hyvä.

Tänään näin

Tavallaan kaduttaa, tavallaan ei.

Pitkiä myös päivät

Ukki kainalossa

Ukki laskettiin tänään meren syliin.



Päivä ei olisi voinut olla kauniimpi: aurinko porotti ja meri oli tyyni. Tuhka jäi kauniiksi vanaksi meren selälle.


Laskemisen hetkellä kukaan ei keksinyt mitään sanottavaa. Ei meistä kukaan ole rukoilijatyyppiä eikä runoilija. Olin kyllä ajatellut yhtä runoa mutta en lopulta muistanut siitä kuin viimeisen lauseen, joten mielessäni sitä mutisin: "Meri kantaa minut". Sen lisäksi mielessä hakkasi vain kiitos. Kiitos. Kiitos.



Meri taitaa kutsua serkkuanikin joten tätä lukiessani ajattelin myös häntä. Tämä pätkä mitä ajattelin, muodostuu Märta Tikkasen Arnaia - Mereenheitetty - teoksen kolmesta katkelmasta. Tässä se nyt on vaikka ei enää veneessä muistunut mieleen.

Ennenkuin pääsen perille
     kulkiessani pihan poikki
     sateen langetessa
     lehtien leijuessa
                        menetän ääneni

     tiedän mutta en tahdo tietää
     odotan sitä mikä on tuleva
     sitä mikä ei voi tapahtua
                        mikä tapahtui

Vain mustarastaan liverrys
maaliskuun aamuna: Miten sinä kestät
muualla kuin täällä? minun kanssani?

Kahdesti syntyneenä uin kohti taivaanrantaa
Koskaan se ei lähene. Ylös tai alas ovat hävinneet,
vihreää kaikkialla. Meri kantaa minut.

Opus on koko vallitsevaan tilanteeseen enemmän kuin osuva.. Takakansiteksti kuuluu näin:

Istun huoneessa jossa on neljä ikkunaa 

kudon kangasta Arnaiastaja hänen neljästä miehestään: 

Ikarios, isä, heitti häner mereen 

Odysseus, puoliso, matkusti pois 

Amfimonos, kosija, vastasi vaikenemalla 

Telemakhos, poika, on tulevaisuus ja huoli. 

Puhuessani kankaan kuvio alkaa hahmottua 

silloin minä saan tietää.

 Moni kyselee miksi pidän tätä blogia ja kirjoitan tänne kaikkea henkilökohtaista.
Tuon katkelman kaksi viimeistä riviä vastaa kysymykseen melkolailla hyvin.

Keskiyön bloggaaja

Pitkiä nää yön tunnit.

Kristallipallo

Haiku kristallipallolle

Näytä vuoden päähän

Näytä viiden vuoden päähän

*ttu

Näytä edes viikon päähän

Jos päätän niin

Tai näin päätän

Päätänkö taas perseelleen

Aina

Niin

Miksi

Ei helvetti

Ei ole viinilasi kristallipallo, ei

Mut mielummin sinne katsoo

Semmotto. Lomaa lusitaan yhä. Serkku on hyvästelty. Se oli astetta kovempi paikka. Aika ajoin tulvii samat tunteet tyyliin epäreilua-liian aikaisin-miksi-vihaan kaikkea-en suostu tähän, mitkä kukoisti kun veljeä haudattiin. Lähti väärä ihminen keskellä parasta aikaansa. Vääriltä ihmisiltä. Lamaannuttava tunne.
Muutenkin on lamaannuttavaa. Mitä käy meille ja mitä pitäisi tehdä. Oon tässä vaan toivomassa että vois tehdä aikahypyn vuoden päähän.
Syntymäpäiväni aattona sirotellaan isoisän tuhkat mereen. Ikuiset traumat jäi veljen tuhkan sirottelusta joten sunnuntaita odotellessa. En tiedä miten tässä voisi enää enempää ahdistaa. Tai no voin, lainaneuvottelut odottaa. Tuleeko työttömyysturvaa. Löytyykö duunia. Pärjätäänkö me. Ja tän kaiken kanniskelu yksin. Se.

Word!

Marilyn jostain kaukaa <3