100x90 - kokoiset eivät vääntyneet ollenkaan, mutta noita 140x150-senttisiä en lähtenyt tuurilla nitomaan kankaisiin vaan kastelin ne ja pistin puristukseen. Tikkusuorathan ne oli kun paketista avasin, mutta kokemuksen syvä rintaääni kertoo että jos vähänkään läträä vedellä niin ne on kierot heti. Tai jos sattuu joku kosteampi roudauspäivä niin ne on kahdeksikkoina sitten perillä. No, kaksi puuta tulivat puristuksista pois vähän vääntyneinä ja kaksi suorina, ja niitä kahta olen nyt kastanut ja taivuttanut uudelleen. Eivät sitten enää niin kovasti kiharru, näin olen todennut. Nyt on sitten yksi 150x140 pohja valmistuskunnossa, jei! Jotenkin noita isompia on kiva tehdä, ja isolla energialla. Tarvitaan myös isoa musaa isolla äänellä.
No mutta tänään jatkan tuota vähän pienempää, joten mennään vielä vähän tsillimmällä tunnelmalla. Sehän meni eilen ihan pitkin seiniä, joten ei auta kuin muuttaa suunnitelmia, huomenna vasta pääsen fiksatiivinhakuunkin. Koitan nyt tavoittaa maaleilla sen saman väreissä mitä piirsin mustavalkoisena. Vedän sitten siihen peittävän kerroksen harmaata koko duunin yli, ja vettä siveltimellä märän maalin päälle niihin kohtiin jotka haluan jättää näkyviin. Ja kun maali on kuivunut muilta osin, otan kankaan ja pyyhin. Vedellä maalatut osiot pyyhkiytyy hienosti ja paljastaa alla olevan jutun, jonka siis toivoisin olevan mahdollisimman realistinen ainakin joistain kohtia. Niin että se valokuvantarkka maalaus ja suttuisempi sekoittuu yhteen ja pilkottaa sitten alta. Ja sitten pistän ehkä vähän pensseliä laulamaan siihen päälle vielä. Vähän tähän tapaan:
Mutta niin, että se piirustus (tai tässä tapauksessa nyt sitten maalaus) pilkottaa tuolta alimmassa vaaleassa kerroksessa.
No mutta muuta: Olis pikkuhiljaa kevätsiivouksen aika. Kunhan piha kuivuu niin että kehtaa kantaa sinne tavaroita. Täällä on meinaan astmaattisen pölyallergikon keuhkot aika kovilla; heti kun tulen työhuoneelle, alkaa kurkusta kuristamaan ja kuiva yskä hakkaa. Sitä seuraa sitten päänsärky. Pölyä sitten riittää täällä, ja hiilipöly on pahinta. Sitäkin on enemmän kuin tarpeeksi.
Loppukevennykseksi maailman ihanin tyttö:
