Keskusteluja taiteen kanssa

Taide:
Minä: Mene pois
Taide:
Taide:
Taide:
Minä: ?
Taide:
Minä:
Taide:
Minä: Ei nyt
Taide: Sinä OLET minä. Minä olen sinä. Minne ajattelit että menen :D
Minä: Tuijotan nyt tota seinää ja laitan sut pois päältä.
Taide: Have fun
Minä:
Taide:
Taide:
Taide:
Taide: Idea.
Minä: Ei.
Taide: Mieti.
Minä: En.
Taide:
Minä:
Taide: Korppi
Minä: EI
Taide: Kultainen korppi!
Galleria: JOO!
Taidemaailma: Symbolismi on passé
Minä: Shut up
Taide: Hiilijauhe
Minä: No luonnollisesti
Taide: Muste
Minä: Pastellit?
Taide: Ja puuvärit
Minä: Ei saatana
Taide: Juujuu
Minä: Mille matskulle
Taide: Olisko joku huokonen. Kipsi?
Minä: EI
Taide: Gessoon ei ota
Minä: Paperille
Taide: Menee kuprulle kun läträät kuitenkin.
Minä: Jos nyt ihan ton taidemaailman iloksi...;P
Taidemaailma: Huoh. Voisitko tehä pleksille ton? currenttia
Minä: myönnetään että kulta pleksillä olis kyllä siistiä...
Taide: Mut milläs sä piirrät sihen
Minä: Onks aina pakko piirtää
Taide: No sun joo
Minä: Jaa. No ei pleksille. Mis mun kipsi ova
ADD: Tiedän mutten kerro
Taide: Haha
Minä: Ei naurata




Galleria: Näyttelyä kesälle?
Minä: Joo. Ajattelin käsitellä kuolemaa..
Taide: Jess. Klassikko
Taidemaailma: HOH! Toi on niin nähty.
Taide: Te vaan luulette nähneenne.
Galleria: ..joo tota ei meillä ookkaan vapaata.
Minä: Siis.. miten niin ei ole vapaata? Justhan me puhuttiin..
Galleria: Joo se aika olikin tota menny...
Taidemaailma: Bullshit. Ajattelevat vaan myyntiä.
Galleria: No shit. Se ikäänkuin on meidän tehtävä. Teidän mielestä taide lakkaa olemasta heti kun raha vaihtuu taiteeseen. Eikä kukaan halua kuolemaa seinälleen.
Taidemaailma: Kaupall..
Minä: NONI ei mennä tähän. Ja ei niitä maalauksia kukaan kuitenkaan osta, niin ihan sama. Ja tämä sattuu olemaan mun pää, joten mä määrään tätä keskustelua.
Taide: HAHAHAHA.. hahha. Minä määrään :)
Minä: ...
Minä: No mut mikä läppä tää korppijuttu oli?
Taide: Haha.
Maria: Juttelin Essin ja Annan kanssa. Nekin tekee korppeja.
Taide: I know
Minä: Aina kun jutellaan töistä tyttöjen kanssa, käy ilmi että tehdään toisiltamme salaa samoja teemoja. Mä ja Essi molemmat korppeja tatuoinneista Anna
maalaa Essiä ja korppeja! Oikeesti. Aina sama juttu.
Taide: Te ootte niin helppoja! Ja se on ihan sama mitä sä maalaat. Jos maalaisit nyt dollarinkuvat silmissä kuoleman sijaan auringonkukkia, tekisit vaan kuolemaa auringonkukista.
Et sä sitä ajatusta sieltä maalauksesta ulos saa. Se on se susi siel punahilkas. Ei sulla oo vaihtoehtoja. Se on joka pensselinvedos. Sori!
Galleria: Joo tee niitä kukkia.
Taidemaailma: Marila teki jo
Taide: Niin teki Van Gogh ja Verbruggenkin ja tuliko silti Carnegiepokaalia? Se on se tulkinta. Mitä mä just sanoin. Te luulette nähneenne.
Minä: No mut ne korpit.
Taide: No mitä sä luulet että ne korpit sitte on.
Minä: No mustii lintui.. joo.
Taide: Ja kelaa nyt. Mitä te ootte nyt maalannu, lähemmäs toistakymmentä vuotta yhdessä ja erikseen? Meinaatteko että elätte jossain erillisissä taidemaailmoissa?
Samoja kuvia te katsotte.
Taidemaailma: Itseasiassa ei noi erilliset taidemaail...
Minä: !!!
Taide: Ja on siinä sitte settiä teidän seuraavaan yhteisnäyttelyyn. Oon suunnitellut kaiken valmiiks.
Taidemaailma: Teema on asia sinänsä mutta että näyttelyllinen korppitauluja..
Taide: No näyttelyllinen väriä ja pintaa? Mites toi nuorten näyttely..
Taidemaailma: No se on ajan kuva. Ja on siellä valokuviakin.
Taide: Aa. Meinaatko että väline määrää sisällön? Olisko korpit valokuvissa ok.
Taidemaailma: Ei jos korppi ois joka helvetin duunissa. Kokonaisuutta ajatellen.
Taide: Sano toi Marjalla Tapiolalle
Minä: Burn

Yhtäkkiä kaikki on selvää

Sumu on poissa!

Se on poissa!

Yhdessä hetkessä kaikki selkeni. Korpit. Linnut. Kuolema. Voipuminen. Luopuminen. Miten kuolema on lopulta vapahtaja. Syöpä. Irti päästäminen. Helpotus. Korppi. Kultainen korppi.


Voi tätä tunnetta. Se tyhjyyden kausi on aina niin tolkuttoman raastava. Kun mielessään käy yhden taipaleen valmiiksi asti, putoaa aina siihen tyhjyyteen. Siinä mennään melkein mielisairauden partaalle siinä ahdistuksessa ja tuskassa kun pitäis maalata. Tehdä jotain. Mutta kun ei tule mitään. Siitä tulee hirveä tärinä. Vaikka sen on oppinut jo itsestään (ja muilta joilla on sama kaava) että ahdistuksen jälkeen alkaa hyvä matsku virrata, niin voi helvetti kun se polku on pimeä ja kapea ja täynnä juuria kompastella. Kaikki se unettomuus. Kaiveleminen. Valmiustila. Hauduttelu, Ajattelu. Ja niiden ajatusten kanssa painiminen. Kouristava tyhjyys siinä kaikessa.

Sitten yhtenä sokeana hetkenä se tulee. Se järjestys ajatuskaaokseen. Näinhän se menee. Nyt! Tässä se on!

Elämä tiputtelee aiheita, ripottelee ympäriinsä. Tässä kohtaa sitä ajattelee että jonkun valtavan sattuman kautta näitä on ohjautunut silmiini, mutta ehkä ne silmät vaan tarttuu siihen mitä prosessoi itse läpi. Tarttui siihen suomenuskon tarinaan jossa kuolema tulee eläimen muodossa. Ja että henki poistuu ruumiista kuin suusta ulos pyrähtävä lintu. Sitä varten on avattava ikkuna jotta se pääsee avaruuteen. Se viimeinen henkäys.
Linnut. Korpit. Kuolema. Kultainen korppi. Vapautus.

Siskonpäivä 2004. Veljeni halusi kuolla. Joten hän kuoli. Ajatelkaapas, miten kaunista olisi kuolla, jos siihen Suomessakin olisi lupa. Ei tarvitsisi tehdä itselleen niin raastavaa ja väkivaltaista tekoa. Kuolla epätoivon kouristuksessa. Miksei meillä ole armokuolemaa?

Jos joku hakisi armokuolemaa epätoivonsa takia, voisi hänet ohjata "saattohoitoon", psykoterapiaan jossa arvioitaisiin että voitaisiinko tätä ihmistä vielä auttaa. Jos hän edelleen haluaisi kuolla, niin annettaisiin mennä. Kyllä hän päivänsä päättää sitten joka tapauksessa.

Me kuolemme jokainen, varmasti. Mutta kukaan meistä ei halua kuolla yksin ja peloissaan. Voisimme mennä turvassa. Muiden lähellä. Kauniisti ja rauhassa. Jos kerran on mentävä.

Isoisäni kuoli ennen joulua. Hän kävi pitkän kärsimyksen läpi ennen kuin se kultainen lintu päästi tuskista. Voi kuinka me valitsisimme tässä maailmassa toisin, jos kuolemaa ei tarvitsisi pelätä.


Nyt on mielessä niin monta kuvaa. Kohtalon ivaa että nyt joutuu olemaan kotosalla viikon, pari, lapsen sairasloman takia. Tämän voi nyt ottaa hauduttamisaikana mutta nyt haluaisi alottaa. Heti. Jos vielä ehtisi Salmelaan tämän ajatuksen kanssa.

SUMU ON POISSA! HAHAA!