Jarkko Peltonen 1947-2008

Kannustajalle, innostajalle, korvaamattomalle avulle ja neuvojalle. Ystäväni isälle, esikuvalle.

Kun unessa lähden kulkemaan loputonta polkua kuoleman varjon laaksossa
anna tuskan väistyä sivultani,
anna pelon väistyä,
anna ahdistuksen väistyä pois luotani

sillä kuolema on meidän osamme,
yhteinen osamme
yksinäinen osamme,
kuolema on varjo, pimeä laakso ja
kuolema on
pimeässä askelten alla polku,
jonka päässä häämöttää jokin -
Kun valveilla lähden päivän monille teille ilon ja murheen laaksoissa, kaupungeissa ja kylissä
anna rakkauden ja toivon loistaa mielessäni,
anna ilon loistaa,
anna rauhan loistaa elämäni yllä
sillä elämä on meidän osamme,
yhteinen osamme,
yksinäinen osamme,
elämä on valoa ja varjoa, ja niiden alla näkymättömissä
myös elämä on askelten alla
salattu polku.

Lassi Nummi, Requiem 1990, Otava

Inspira

Kesä yrittää kuihtua pois.


Hedelmät ja Karhulan lasi.

Redecoration

Työhuonepommi oli taas räjähtänyt ja totesin että työympäristöä on päivitettävä taas vähän viihtyisämmäksi. Pientä roomsteeraamista.. sohva.. uusi työtaso.. imurointi jäi vielä vähän vaiheeseen ja hyllyjä kaipaan seinille että saan tavarat laatikoista pois. Sitten alkaa olla taas vähän tilaa olla ja liikkua. Vein myös kirkasvalolampun työhuoneelle ja nyt on taas mukaisaa maalailla.

On tullut taas maalattuakin, koulutöiden puitteissa tosin. Meneillään on projekti jossa toteutetaan muotokuvia koulun rehtorista ja raati valitsee parhaan, joka lunastetaan reksin seinälle. Työtä siis niska limassa tietää se.

Uusi maalaustehtäväkin on annettu, ja teemana on liike, vauhti, aika.. niiden kuvastaminen teoksissa. Ideoita on, värit on mielessä, tarvitsen vain mieleisen pohjan. Neliskanttisen. Öljy materiaalina, thänk kaad.

Syysaamu

Ihana kirpeä syysilma tervehti uneliasta, kun lähdin koirien kanssa aamulla ulos. Lämpimän villatakin alla kelpasi oleilla kun tyyni pakkasherra nipisti nenänpäätä. Oli täysin hiljaista. Paksu sumu peitti koko salmen ja kadotti taivaanrannan. Hetken nautin rauhasta korien kanssa ja toivottelin alkavan syksyn sydänajan tervetulleeksi saaristoon.

Jaa ei tehdäkään pohjustetta

Tsuipadui, terveisiä työhuoneelta. Tässä on tullut touhuttua vaikka mitä viime päivityksen jälkeen. Piipahdin euroopassa roadtripillä, koulukin on aloitettu ja koulussa jopa parina päivänä piipahdettu (aloitin koulun pariviikkoa muita jäljessä reissun vuoksi ja aloitin jälkeenpäin myös pohjustusrumbankin, myös espanjalainen superflunssa on pitkittänyt koulun kunnolla aloittamista..)

Työskentely aloitetaan temperamaalauksella, joita joudutaan pari kappaletta valmistamaan 'asetelman' ja muotokuvamaalauksen muodossa. Liitupohjaa tulin tässä vääntämään mutta epäonnekseni huomasin että ei ollut kun sinkkivalkosta korissa ja liitu varsin loppu. Ei sitten pohjustetakkaan.

Ei ole oikein energiaa mihinkään luonnosteluhommiinkaan, pitäis lukea kurssin oheismateriaalikirjojakin muttaku on niin tööt olo että ei kertakaikkiaan pysty. Joten kaikki hommat seisoo. Enkä malta kuitenkaan olla paikallani vaan täällä sitä työhuoneella nytkin hillutaan. Eikä taas parannuta ikinä.

Reissusta kirjoittelen ajatuksia myöhemmin,.. jos jaksais niin alkais taas kaivella stilleben-muistiinpanoja, se on näet teemana ekaan maalaustehtävään kaikeksi onneksi.

Mutta onneksi temperakurssi on lyhyt, ja siirrytään kohta kokonaan öljyn ja GESSON<3 puolelle. Tehdään mm. kertamaalaustekniikalla (WUHUU) tummaihoista mallia.

Fiksu likka käyttäis aikaansa tekemällä tai ideoimalla vaikka noita vapaan piirustuksen töitä.. ei taida nyt kyllä olla siihen energiaa.

Hajoilua

Voi v... p... s... Tais olla suuremman luokan virhe aloittaa tuommonen duuni... kroppa on hajalla ja pää ei kertakaikkiaan kestä tätä pienenpienten sävyerojen duunaamista. Iaaarggghhh....
Päätä jomottaa taas senvertaa että tietää nauttineensa inspiroivia nesteitä crowmoorin ja batteryn muodossa ja sitte inhaloituna myös tärpätin muodossa. Hedari. Hedari. Hedari.
Ei oo todellista tällanen päänsärky.. huono valaistus yhdistettynä tähän krääsään tekee kyllä tehtävänsä. Ja ei, en käyttän taaskaan tota maskia. En edes muistanut koko kapistusta ennenkun nyt vasta kun kirjottelen tunnelmia. Muuten kyllä ihan pop meininki, maalausfiilis on kohdillaan ja jaksaa jopa keskittyä. Ideoita tulvahtelee samalla kun työstää tuota. Täytyy ottaa rinnalle toinen kangas kohta. Tai kohta ja kohta, mutta lähiaikoina. Kirjaimellisestikohta tapahtuu toivottavasti NUKKUMISTA.

Kohta oksennan

Oikein hyvä työpäivä takana, 8 tuntia tiukkaa työskentelyä. 8 tuntia ilman taukoja tärpättiluolassa. Olo on nyt ihan helvetin kamala, mutta tiedänpähän sentään että olen jäljillä. Hirveän vaivalloisen työn jäljillä tosin mutta hyvä siitä tulee.

Viimeistelin yhden piirrosmuotokuvan. Se on työ ihmisestä joka on saanut mut viimeaikoina ajattelemaan aika paljon sitä miten elelen ja mitä teen. Sellainen ihminen joka ei puhu kauniita korulauseita vaan asiaa, vaikka välillä epämiellyttävääkin sellaista mutta se on rehellistä. Hän ei heittele ruusunpunaisia pickuplinejä saadakseen jotain. Alkuun tämä aiheutti tietysti jonkinlaista vastareaktiota, mutta mitä enemmän olen ajatellut asiaa, sitä enemmän olen sitä mieltä että vähäinenkin interaktio kyseisen tyypin kanssa on tehnyt minulle todellakin hyvää. Pistänyt ajattelemaan. Pistänyt toisten ihmisten käytöksen minua kohtaan puntariin.

Kuinka helposti sitä tulee kuitenkin langettua niihin korulauseisiin. Menet niiden luokse ja itket ja kuuntelet.
Tästä ajatusketjusta sain idean duuniin.. ääniaaltoihin, kullattuihin lauseisiin..

Nyt on kyllä kamala olo. Oksettaa ja pyörryttää. En tuulettanut enkä käyttänyt maskia. Sensijaan käytin fiksatiivia ja tärpättiä ja söin paketillisen dominokeksejä. Luomisen tuska on lihottanut jo 3 kiloa. Tai sitten se oli se edesmennyt ränni.