Oikein hyvä työpäivä takana, 8 tuntia tiukkaa työskentelyä. 8 tuntia ilman taukoja tärpättiluolassa. Olo on nyt ihan helvetin kamala, mutta tiedänpähän sentään että olen jäljillä. Hirveän vaivalloisen työn jäljillä tosin mutta hyvä siitä tulee.
Viimeistelin yhden piirrosmuotokuvan. Se on työ ihmisestä joka on saanut mut viimeaikoina ajattelemaan aika paljon sitä miten elelen ja mitä teen. Sellainen ihminen joka ei puhu kauniita korulauseita vaan asiaa, vaikka välillä epämiellyttävääkin sellaista mutta se on rehellistä. Hän ei heittele ruusunpunaisia pickuplinejä saadakseen jotain. Alkuun tämä aiheutti tietysti jonkinlaista vastareaktiota, mutta mitä enemmän olen ajatellut asiaa, sitä enemmän olen sitä mieltä että vähäinenkin interaktio kyseisen tyypin kanssa on tehnyt minulle todellakin hyvää. Pistänyt ajattelemaan. Pistänyt toisten ihmisten käytöksen minua kohtaan puntariin. Kuinka helposti sitä tulee kuitenkin langettua niihin korulauseisiin. Menet niiden luokse ja itket ja kuuntelet.
Tästä ajatusketjusta sain idean duuniin.. ääniaaltoihin, kullattuihin lauseisiin..
Nyt on kyllä kamala olo. Oksettaa ja pyörryttää. En tuulettanut enkä käyttänyt maskia. Sensijaan käytin fiksatiivia ja tärpättiä ja söin paketillisen dominokeksejä. Luomisen tuska on lihottanut jo 3 kiloa. Tai sitten se oli se edesmennyt ränni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti