Valoilmiö

Ystävämme aurinko päätti näyttäytyä tänään pitkästä aikaa. Korkeapaine koittaa ja lämpötilakin alkaa laskea, kohta varmaan alkaa tulla sitä kaivattua lunta...
Duunit näki taas ihan eri lailla kun sai oikeaa aitoa valoa niihin. Keltaisissa hehkulampuissa maalatut heräsi henkiin.



Horisontti- duunin takana on taivaannaulan sommitelma katoavasta horisontista. Kauan mietin miten muuten kuvaisin itselläkin välillä vähän hukassa olevia päämääriä jotenkin muuten, ja kääntelin kuvan horisonttia pala palalta ylösalaisin. Taivas ja maa vaihtaa vuorotellen paikkaa.

Risukko-teeman eri väriset pensasimpressiot pohjaavat osaltaan joulukuun ihanan kamaliin auringonlaskuihin joita ihmeteltiin piirustussalin valtavista ikkunoista. Miten suuret pilvimassat, jotka kaikessa punaisen sinisen lilan keltaisen kukertavuudessaan edustavatkaan katsojalleen ensisijaisesti valtavaa katsontanautintoa ja vaikuttavuutta. Dekadentista alkuperästään huolimatta. Luonto keskustelee näiden väri-ilmiöiden kanssa omalla tavallaan, ja karmealta näytti myös kaupunki joka värjäytyi tuomiopäivän punaiseen.

Adele

Lisää Adelea:
http://www.myspace.com/adelelondon

Lisää hyvää:
http://www.myspace.com/siamusic

Hiiulihei

Sen jälkeen kun tunnustin itselleni että en ehkä jaksa näitä kaikkia asioita suorittaa yhtäaikaa niin hyvin kuin haluaisin, päätin tinkiä koulusta hieman. Teen sitten töitä rästeinä tai jotain. Nyt on saatava tämä pulkkaan.

Lepo ja keskittyminen onkin tehnyt tehtävänsä ja olen jopa saanut (tosin lääkkeiden vaikutuksesta) unta aika hyvin ja sitä myöden myös kyennyt täyspainoisempaan työskentelyyn. Olen saanut aika hyvin rytmin päälle ja tosi hyvä fiilis tehdä, jälki on myös miellyttävää! maltti on valttia mutta aika käy vähiin jos haluan tän uuden setin tuoda näyttelyyn mukaan..

Say NO to drugs!

And say No to sleep..
Ilman lääkettä nukkumaan eilen. Sain unta klo 09:00 aaamulla. Olo:



Mutta varjossakin on valoa:

Sain VÄRIVISION, mutta aika insomnia-psykoosiin sitä saikin mennä ennen.
Nyt on vahva tunne väristä... harmi ettei oo isoja pohjia!

Another personalitytest

Introverted Sensing Feeling Perceiving

ISFP - The Artist

You are:
slightly expressed introvert
slightly expressed sensing personality
distinctively expressed feeling personality
distinctively expressed perceiving personality


ISFPs are kind, modest, quietly generous people. :D :D They like people and make true blue friends, however it may take a while. Their partners need to respect the ISFPs need for the privacy they need to recharge themselves. They like to spend time with people one-on-one or with a small group of two or three others who understand them. When the ISFP gets to know you on a personal, one-on-one basis, they are warm, affectionate, a little more talkative and even humorous, telling jokes to make friends laugh. They share opinions only with people they know very well. ISFPs like to make people happy with a smile and a song, slapstick comedy or light practical joking (ice cube down the back). If nothing works, they think it is their fault and withdraw. They often make friends with those they feel will protect and stand up for them, and usually have a small group of close (often very outgoing) friends. For love, they want someone patient who will be there for them and also stand up for them when they can't themselves, and whom they could speak their mind with without feeling foolish. However, they do not want someone to control them, as they value their freedom highly. They can be afraid of commitment at times. They take criticism personally, and feel at fault for people's reactions toward them. To show love, ISFPs would give you something they made themselves like a painting, some homemade cookies, a song dedicated to you or something they found that just happened to remind them of you. They like to be told how special and important they are to you, be specific and truthful. They aren't wordy people but can be eloquent and descriptive in their speech when they want to be.

Olin tules

Koirien kelmikolmikko on hyvää seuraa työmaalla. Nukkuvat rauhassa, mutta seurustelevat aktiivisesti kun pidän pikku pausseja. Ja vartioivat tietty ettei kukaan hampuusi tunkeudu tiloihin mua pelottelemaan..

Hyvin nukuttu yö (tai ei nyt niin hirveen hyvin, kyllä mä heräilin yöllä pariin otteeseen) mutta ainakin pitkään nukuttu (lojuin sängyssä jotain 15 tuntia) teki tehtävänsä ja oli aikamoisen hyvä tuntu työmaalla! Karmea ammottava reikä oli mahan kohdalla kun lähdin työhuoneelle, tuntui kun olisi nielaissut kiven ja kärsisi sydänvaivoista. Kauheeta ressiä onnistumisesta.

Gessosin ja muokkailin uusia massapohjia. Ei jotenkaan tehnyt mieli tehdä yhtä messevää ja raskasta pintaa. Pyrin nyt johonkin köykäsempään struktuuria unohtamatta. Tuputtelin pintaa ja pienen kuivumisen jälkeen pyyhkäisin vielä karkeella kankaalla pintaa tasaisemmaksi.

Tänään olen selaillut vanhoja valokuvia ja ajattelin että hakis jotain tuntumaa niistä. Menneistä ja olevista. Nikki-tädistä, tapsa-veljestä ja Ebba-mammasta ja heidän tunnusta ja miten se kulkeutuu visuaaliseksi tohinaksi rivakoiden yläraajojen toimittamien lihasliikkeiden kautta väreiksi, muodoiksi.

Heh, heh

Eiköhän palata tänään sorvin ääreen keskittyneenä 12 tunnin yöunien jälkeen. Taas poissa koulusta tänään, sen vertaa on lämpö yhtä koholla ett ei tee mieli sinne purjehtia. Sehän ei tarkoita sitä että voisi lintsata maalaamisesta tosin.

Yön aikana jopa pullahti päähän ideoita. Katsotaanpa miten niiden toteuttamisen kanssa sitten on.