Ystävämme aurinko päätti näyttäytyä tänään pitkästä aikaa. Korkeapaine koittaa ja lämpötilakin alkaa laskea, kohta varmaan alkaa tulla sitä kaivattua lunta...
Duunit näki taas ihan eri lailla kun sai oikeaa aitoa valoa niihin. Keltaisissa hehkulampuissa maalatut heräsi henkiin.
Horisontti- duunin takana on taivaannaulan sommitelma katoavasta horisontista. Kauan mietin miten muuten kuvaisin itselläkin välillä vähän hukassa olevia päämääriä jotenkin muuten, ja kääntelin kuvan horisonttia pala palalta ylösalaisin. Taivas ja maa vaihtaa vuorotellen paikkaa.
Risukko-teeman eri väriset pensasimpressiot pohjaavat osaltaan joulukuun ihanan kamaliin auringonlaskuihin joita ihmeteltiin piirustussalin valtavista ikkunoista. Miten suuret pilvimassat, jotka kaikessa punaisen sinisen lilan keltaisen kukertavuudessaan edustavatkaan katsojalleen ensisijaisesti valtavaa katsontanautintoa ja vaikuttavuutta. Dekadentista alkuperästään huolimatta. Luonto keskustelee näiden väri-ilmiöiden kanssa omalla tavallaan, ja karmealta näytti myös kaupunki joka värjäytyi tuomiopäivän punaiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti