Ajelin sitten Essille, tavarat peräkärryyn ja matkaan. Ensimmäinen kerta peräkärryä vetäen, hiukan jännitti!
Ei päästy pitkällekään kun huomattiin, että nopeusmittari on sanonut itsensä irti. Pariin otteeseen käynnistelin autoa uudelleen saaden mittarin toimimaan, mutta lopulta sekään ei enää auttanut. Tuolla tiellä Raumalle on triljoonia nopeudenvalvontakameroita, joten ajeltiin todella hiljaa kun vauhtia ei osannut arvioida.
Perille päästiin ja kavuttiin näyttelytilaamme todella hämmästyen sen kokoa! tila oli paljon suurempi, mitä kukaan muistikaan. Onneksi töitä oli tarpeeksi mukana.
Koska teokseni sijoittuvat huoneessa päätyosaan, oli odotettava kunnes Essi ja Anna saavat omansa ripustettua, jotta pystyin ripustamaan omani sitten niihin sopivasti. Joten ehdin räpsiä viljalti ripustuskuvia..
Ripustuksessa ja valoissa avustanut museomestari Mika Kallioniemi on tarkan millin mies
Anna sommittelee töitään oikeaan järjestykseen
Tarkkaa analyysiä ripustuksen vaikutuksesta teosten väliseen dialogiin intendentti Janne Kosken kanssa
*nou komments*
Valot vielä säätämättä, mutta muuten alkaa olla valmista.
Jätin lopulta kaksi taulua kokonaan ripustamatta, koska ne eivät olisi istuneet kokonaisuuteen. Nyt paketti oli tiivis, vaikka määrällisesti jäikin alakynteen.
Hyvillä mielin seuraavaa päivää odotellen, tässä myhäilee Essi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti