Järkytys!!

Kääntelin taulua koneella ympäri ja vaalensin siitä vähän vaaleita alueita...
Ja mitäs sieltä löytyikään:




KUKA HELVETTI?!

Terveisiä tärpättipilvestä

Joo terveisiä vaan! Taustalla näkyypi taivaannaula nykyvärissään. Jotta ehkä muistaisin työvaiheita myöhemminkin niin parempi ehkä kirjata ylös.
Pohjaväri oli onnistuneen keltainen. Keltainen kausi kukoistaa ja saan väristä paljon energiaa! Vedin pohjamaalin gessotun laastipinnan päälle, eri keltaisen sävyjä, intiankeltaista, sitruunankeltaista, kultaa. Sekaan sikkatiivia ja oleopastoa että kuivuisikin joskus. Ikävä kyllä ei kuivunut kuitenkaan tarpeeksi nopeasti...




Toisena työvaiheena laitoin punertavia sävyjä, lämpimiä maasävyjä ja alizariinia ja transparenttia oksidipunaista. Sävy oli oikein onnistunut, mutta en malttanut antaa pohjavärin kuivua tarpeeksi hyvin. Tarkoitus oli hiertää ja levittää litku pintaan kankaalla sutimisen jälkeen, mutta nahkeaan maalipintaan väri tarttui kuin tervaan ja pensselinjäljet jävät näkyviin. Ei loppujenlopuksi huono vaihtoehto sekään..



Kolmas kerros on ruskeita sävyjä, poltettua umbraa, taas intianpunaista, ultramariinia sekaan tummimpiin kohtiin. Nyt pohja oli kuivunut kunnolla ja väri levittyi hyvin ja oli mainiosti pyyhittävissä.



Pintaan yritti muodostua syksyinen pelkistetty puisto ihmisineen mutta ajoin ne pois taulusta ja pidin homman simppelinä. Jotan figuuria se ehkä kaipaa? sekotin jo maalitkin ihmishahmoa varten mutta sinne ne jäi pöydälle kuivumaan, en sittenkään halunnut. Vielä. !

Idiootti metsässä lasten mekko päällä

Omakuvasarjan Rymättylä-kuvaa varten tungin itseni mekkoon jota olen pitänyt 5-vuotiaana. Osoittaakseni että jostain on ikäänkuin kasvettu ulos, ja ehkä jopa isoksi.. joskus..

Esseetä olen kirjoittanut viitisen sivua tänään, gessonnut ja vetänyt pohjamaalaukset taivaannaulaan.

Rakastamani kultamaali pääsi taas esiin..


Tärpättiä, sikkatiivia, dammaria... eli maski päähän.


Taivaannaulan pohjamaalaus on ihanan keltainen (kelpais kyllä näinkin!)
Päälle tulee ruosteen ja ruskan sävyjä.

Omakuva/tila

Halla, Kotka 15.9.07
Osuin paikalle n. klo 19:30 jolloin aurinko oli juuri laskemassa. Valo ja värit vaihtuivat jatkuvasti. Ihmiset tuijottivat, autot hidastivat vauhtiaan, säikytin lenkkeilijän.

KOTKA

En voisi luonnehtia Kotkan nelivuotista kauhean helpoksi. Kohtasin noina vuosina viljalti erinäisiä vastoinkäymisiä ja koettelemuksia. Kaikenkaikkiaan Kotkan vuodet olivat eräänlaista selviämistä ja eteenpäin pyrkimistä.
Taiteen saralla oli hiljaista, tutustuin yrittäjän arkeen, itsensä kauppaamiseen taiteilijana ja olin melko pitkälti omillani. Taiteen ulkopuolisessa työelämässä oli kauden trendinä edustaminen, jakkupuvut, assistentin työt. Jotenkin sana 'yrittäminen' kulminoituu tähän kaikkeen: työelämässä yritin pinnistellä ja ponnistella pysyäkseni vauhdissa mukana ja ollakseni luottamuksen arvoinen assari. Hyppäsin sujuvasti ateljeen katkusta jakku päällä toimistoon. Taiteen saralla korostui yrittäminen. Kaupallistuminen. Ensimmäinen näyttely. Ensimmäiset apuraha-anomukset. Ensimmäiset kieltävät vastaukset. Eikä varmasti viimeiset.

Merta katsomassa

Olin koulusta työlomalla ja pakkasin kamppeet ja siirrtyin vuoren rinteeseen katselemaan seuraavan työn pohjaa, eli merta.

kirjoitanpa suoraan muistiinpanot tähän, mitä tein..



Rymättylä 29.8.07
Vuorella

Tulin tänne koirien ja termoskannun kanssa tuijottelemaan merta, josko se kertoisi minulle jotain tulevasta projektistani. Päivä on jo asteen verran (tai useamman) viileämpi, pysytellen 10 asteen tienoilla. Täällä vuoren rinteellä on lämmin, aurinko paistaa ja huippu suojaa tuulelta. TUlossa on siis näyttely Rauman taidemuseolla, jota pitäisi alkaa keräämään pakettiin. Silmissä siintää sillisalaatti, jonka kantavana teemana toimii vanhat vaatteet. Päätähtenä tulee ripustetuksi omakuva-sarja, joka onneksi käy myös koulutehtäväksi, joten 2 yhdellä iskulla.

Minulla on jo kehykset joihin teos tulee ripustettavaksi: vanha ikkunakehys, jossa kuinkas ollakaan on kolme samanlevyistä ikkunaruudun kohtaa. Ja niihin siis istutetaan nyt valokuvia.
Tarkastellaan kokonaisuutta... :

1. Meri - Voisin tehdä muotokuvasarjan itsestäni kuvaamalla pelkästään meriä, mutta läsnäoloni kuvissa on nyt kuitenkin tarpeen ja olennaista.

2. Vaatteet. Muun näytelykokonaisuuden teeman nimissä vaiheitani kuvaamassa on kuhunkin paikkana sopivat ja kuuluvat vaatteet.

3. Paikka. Kuvaan itseni kolmessa eri paikassa, paikoissa, jotka ovat esittäneet suurta roolia tähänastisessa elämässäni. Kukaties tätä sarjaa voi kasvattaa koko elämän ajan?



1. Pori
Kuvassa oleva esine: Paletti
Sijainti: Yyteri
Päällä: Maalaushaalarit
Valo: Iltavalo, aurinko laskee, kontrastisuus, tummia sinisiä. Kuvattu yläviistosta -> pienuus?

2. Kotka
Kuvassa oleva esine: Salkku
Sijainti: Santalahti
Päällä: Pikkutakki, suorat housut
Valo: Sama valo (ehkä ylivalotus kasvoille, spotti? valokeila?) Alaviistosta kuvattu, asema, rooli?

3. Rymättylä
Kuvassa oleva esine: Possulelu
Sijainti: Hännin saari, lännen ranta tai mökin kallio
Päällä: Vanha lapsuuden puku josta on kasvanut ulos, / alaston
Valo: Sama jyrkkä sinisensävyinen valo, kontrastisuus, kohtisuora kuvaus

Muuta näyttelyyn?
- Vanttuut
- Sukat
- Vanha nukenvaate
- Rikkinäinen villasukka
- Mahd. maalaus naisesta yöpuku päällä, puku liimattu päälle
- Helmiä sioille
- Hehku

Jos saapasvalu onnistuu niin se myös.
Nyt alkaa tulla vilakka, aurinko siirtyi muhkeiden pilvien taakse ja kohta sataa. Sahaamaan siis..



Meri on yhtäkkiä uhkaavan musta. Tuon kontrastinko se haluaa kuviin..? Pilven lomasta piirtyy mereen hopeinen viiva, sitten lautta, ja kohta meri välkehtii kuin ne miljoonat hopeakyljet sen syvyyksissä. Näen kaukaa sateen laskeutuvan mereen. Mikä loistava valo ja kontrasti hopeisen meren ja tummista tummimman pilvimassan välillä...


Myöhemmin työhuoneella hirveän puurtamisen ja tuntien työn jälkeen sain aikaan tämän:



Olen ihan hirvittävän huono tässä!

Tässä kun kirjaan huomioitani ylös ja selaan vanhaa lelukoria josta joku onnekas pääsee ylläolevan kuvan kehyksiin, alkaa tuntua vilu lihaksissa ja poskia kuumottaa. Olen ollut pidemmän aikaa flunssassa ja jouduin olemaan viimeviikonlla siitä syystä 2 päivää opinnoista poissa (käytin toki sen ajan hyväkseni ja raahasin tavaroita työhuoneelle) ja nyt alkaa tuntua siltä että kuume nousee taas. Pitäisi pitää joku päivä niin että loikoilisin peiton alla tekemättä mitään. Keho on nyt tosi vihainen toimeliaisuudesta. Nyt ei olisi kyllä aikaa sairastella..

Videota ja kuvaa

Kuva: Eerik Kiskonen

Opinnot on nyt siis alkaneet ja heti aluksi tutustuttiin Hope Tuckerin videotaiteeseen pienien dokkarityyppisten installaatiopätkien muodossa. Hope oli luennoimassa taiteestaan ja tilaisuuden tullen vilahdin juttusille hänen kanssaan. Hän tekee eräänlaisia muistokirjoituksia videon muodossa eri ihmisistä, asioista, tapahtumista, ja on tekemässä nyt duunia myös Suomessa. Videomuotoinen ilmaisu on viimeaikoina kerännyt mielenkiintoani yhä enemmän ja saanut pohtimaan, miten minä voisin käyttää hyväkseni tätä osa-aluetta. Jossain mielessä tekisi mieli ihan opiskella dokumenttielokuvaa. Välillä tuskastuu tämän yhden pinnan yksitoikkoisuuteen.


Kuva: Eerik Kiskonen

Hope Tuckerin luento sai hyvää jatkoa tämänpäiväiseen tapaamiseen Arnaud Jullien kanssa. Jullien on valokuvaajanakin työskennellyt, nykyään videokuvausalan pariin päätynyt reportteriopiskelija, joka havittelee käsikirjoittajan ja ohjaajan töitä ja tekee tässä nyt siis dokumenttia eurooppalaisista. Hän kiertää ympäriinsä haastatellen eri maiden erilaisia ihmisiä: kauppiaita, työttömiä, kaupan kassoja, taiteilijoita, mitä vaan; minä olin tällä saralla edustamassa suomalaista taiteilijaa.
Huh huh.


Kuva: Eerik Kiskonen


Kuva: Eerik Kiskonen
(nyt alko laihis, kauhee vatsamakkara kuvissa!)
Suuret pahoitteluni kaikille taiteen alan duunareille ympäri suomenmaata. Aina saa kärsiä ja hävetä - tällä kertaa koko euroopan mittakaavassa. Lähdin hommaan huumoripohjalta ja kaikenkaikkiaan esitetyt kysymykset, koskien politiikkaa, eu:ta, rahaa: eivät ole henkilökohtaisesti minulle kovinkaan tärkeitä tai sellaisia mihin olisin eritoten paneutunut.. varsinaisesti mitään levytyssopimusta ei myöskään ole odotettavissa esittämäni maamme-laulun perusteella (ei kannata kysyä) ja hortoileva 'peura ajovaloissa' - viuhtominen (ku ei saanu kattoa kameraan niin mihin sitä sitte katsois?) luo ammattikunnasta varmasti perin... hervottoman kuvan.

Kiitos ja Anteeksi, Suomi ja Herra Jullien.


Arnaud Jullien ravintola Koulussa. Kuvat: Eerik Kiskonen



Lisää arnoudin projektista: http://www.myspace.com/arnaudjullien

All ready made

Olen kerännyt vanhoja vaarinhousuja, klänninkejä, yöpukuja, sukkia ja lapasia uutta kokonaisuutta varten. Kokoelmissa on myös hääpuku, jolle suunnittelen käyttöä... se vaan tuntuu heiluvan siinä mauttoman rajamailla, joten täytyy nyt todella ottaa kirjallisuutta kauniiseen käteen jotta löydän oikeita sanoja ja viittauksia tukemaan sitä, mikä minulla on pään sisällä.