1.10.2009

Kaikkea sitä kuulee

Kas tässä olkaa hyvä kolmen suora uusinta uutta allekirjoittaneen kamerasta ja pensselistä. Mallina näissä toimii opiskelijatoverini Eeva Saaros (maalaus), Aino Sainio (maalaus) ja Henri Ahti (kuvanveisto). Ja kas tässä näiden tiimoilta pureksittavaa liittyen edelliseen kirjoitukseen ja mustavalkoiseen suhtautumiseen. Onko tämä maalaus? Tekniikkana valokuva/pigmenttisiirto ja akryyli. Erään nimeltämainitsemattoman kansankynttilän mielestä tämä ei ole maalaus.


Eikä myöskään tämä. Perusteluna on se, että kuvan pohjalla enemmän tai vähemmän näkyvänä elementtinä on valokuva. Jonka johdosta maalaus ei ole enää maalaus, huolimatta siitä mitenkä paljon maalausta on työssä oikeastaan harjoitettu. Esim. tässä kuvassa valokuva oli liian haalea näkyäkseen, joten maalasin työn jättämättä valokuvaa näkyviin ollenkaan. Valokuva oli siten hiilipiirrokseen verrattavissa oleva luonnos pohjalla. Mutta koska luonnoksena oli valokuva, teos ei ole kuulemma maalaus.


Niin kuin ei tämäkään. Mikä se sitte on? se ei ole valokuva. Se ei ole grafiikan vedos. Se on teos, taiteeksi se on tehty ja taiteena sen esitän, menetelminä pigmenttisiirto ja akryylimaalaus. Kuinka se on siis suljettavissa pois maalauksen kentästä, vaikka työn lähtökohtana ja yhtenä tekniikkana on valokuva. Herää kysymys siitä että kuinka tärkeää lopulta on edes luokitella tekniikoita alaotsikoihin, muussa kuin informatiivisessa mielessä, että mitä tekniikkaa työssä on käytetty. Kun se katsojaa kerran kiinnostaa. Mutta onko mahdollista olla kutsumatta näitä maalauksiksi? jos maalauksen poistaa näistä teoksista, jäisi jäljelle vain harmaa tuloste.

Teknisesti näissä töissä en onnistunut siinä mielessä, että jätin valokuvajäljen liian haaleaksi. Vain Eeva-kuvassa tämä toimii jossainmäärin ja valokuva näkyy valokuvana yhdessä maalauksen kanssa, mutta siinäkään valokuvalle en jättänyt tarpeeksi hengitystilaa. On vielä miettimistä siinä että kuinka paljon haluaa valokuvan näkyvän ja mikä siinä on tarkoituksena ylipäätään. Mutta helvetti, onhan tämä nyt maalaustaidetta valokuvan läsnäolosta huolimatta. Valokuva on lähtökohtana suuressa osassa taiteesta jokatapauksessa, sen tuominen maalauksen osaksi ei poista maalausta teoksesta.

30.9.2009

Kesäopinnot pulkassa...


Oli kesä, oli nekku, oli nekun omat kalat

...ja kouluhommat alussa. Ensimmäinen ajatus opintojen alkaessa oli vanha tuttu: miksi helvetissä olen täällä? jos takana on jo 11 vuotta taiteen opiskelua ja taiteilijana työskentelyä, miksi olen aloittamassa niitä tällä jälleen alusta. Valmistumassa kuvataiteilijaksi toista kertaa.

Ajatus tiivistyy entisestään tehdessä yhteistyötä uuden opettajamme kanssa, joka kaikessa mustavalkoisuudessaan onnistuu hämmentämään. Kaikkien opetusmetodit ei aina miellytä, se jos jokin on tullut selväksi erinäisten kansankynttilöiden kanssa käytyjen kädenvääntöjen kautta, mutta että vapaaehtoisesti oikeastaan vailla minkäänlaista tarvetta, amk-paperien kiilto silmissä, on tuolla kuuntelemassa sitä shittiä. Epäröin motiivieni kanssa ja haluaisin jälleen kerran antaa periksi, mutta jos tässä on jo kaksi vuotta sätkinyt, kestää vielä toiset kaksi. Joskin seuraavasta vuodesta on tulossa kyllä aivan kohtuuttoman pitkä ja vaikea...

Galleriahaku pitäisi pistää käyntiin. Suunnitelmissa ainakin uusikuva, poriginal, ehkä regina, ja jotain muuta sensemmoista.

26.8.2009

Tekniikasta

Kesä on siis vierähtänyt tän pigmenttisiirtotekniikan kanssa. Käytännössä homma menee näin:

1. Enste valokuvaan. Sitten käsittelen kuvan haluamaani muotoon, muutan mustavalkeaksi ja poistan harmaasävyjä niin että isommat kontrastit jää.

2. Teetän kuvasta tulosteen Lightpressissä.

3. Käsittelen tulosteen mediumilla. Tähän mediumkalvoon muste ottaa kiinni.

4. Maalaan akryyleille tähän kuvan päälle, liotan vuorokauden ja liimaan kankaalle/levylle naamapuoli alaspäin, tai..

4. Liotan kuvaa vuorokauden. Liimaan kuvan mediumin tai puuliiman kanssa maalauskankaalle tahi levylle naamapuoli alaspäin ja maalaan tulosteen päälle, tai..

4. Liotan kuvaa vuorokauden. Liimaan kuvan mediumin tai puuliiman kanssa maalatulle maalauskankaalle tahi levylle naamapuoli alaspäin.

5. Hierrän sormin paperin irti maalauksesta. Jos käyttää jotain muuta välinettä, tulee hinkuttaneeksi myös maalipinnan irti. Joten näpit on koetuksella.

6. Tasoitan pinnan sävyt vernissaamalla.

7. Jatkan maalaamista jos tarve vaatii.

Jummijammi

Ou mai..





Terkkuja vaan..

27.7.2009

Blogging by the sea



NONII!

Jokunen tovi vierähtänyt edellisestä kirjottelukerrasta.. mitäs tässä on välillä tapahtunut; tapasin Kimmon, mentiin kihloihin, kohta muutetaan isompiin tiloihin (tänään aloitettiin kunnolla muuttopuuhat) ja nyt lämmitetään rantasaunaa. Siinä kai ne tärkeimmät! Koulun puitteissa on tullut muutama maalauskin sudittua ja kokisin tehneeni jonkinlaisen teknisen läpimurron, kun kehittelin oivallisen systeemin valokuvan ja maalauksen yhdistämiseen. Ehkä voisin naputella siitä hieman enemmän tässä jokutoinenpäivä. Mutta sen tekniikan parissa menee tämä kesä tässä ennen koulun alkua, kesäopintojen muodossa.

Heinäkuussa alkoi siis se työ, ja olen valmistanut pohjia ja kuvannut maalauksia varten. Alunperin oli suunnitelmana tehdä teossarja ystäväni suurperheestä, kummityttöni perheestä jossa on lapsia joiden taustalla on erinäisiä ihmiskohtaloita. Sijoitettuja lapsia ja ns. "omia lapsia", halusin kuvata heitä itsenäisinä pieninä ihmisinä mutta kuitenkin saman perheen jäseninä yms jaadajaada. Tämä kuitenkin kariutui niin ajattelin pitää katseen vähän lähempänä ja kuvata kaikkea mitä läheltä löytyy. Pieniä yksityiskohtia ja vähän suurempia. Kuvata vaan tätä omaa ympäristöä ja elämänmenoa ja yksinkertaisesti treenata tätä mittavaa tekniikkasavottaa.

Naputtelenpa kesäopintosuunnitelman seuraavaksi. Ja kertoilen siitä tekniikasta lisää ja valotan vähän tietoa siitä mitä alan tekemään! Koht. :)

8.11.2008



sure
se mutta sure niin
että se yltyy pilviin
ihmisiltä huomaamattomiin
maailman syvyyksiin
sure niin että kukaan
tuskaasi huomaa ei
ettei kukaan sinusta tiedä
ettei tiedä sinusta
tai omista asiosta
onnen toivosta
kuoleman pelosta
rakkauden kaipuusta
huomisen halusta
vaan esitä kovaa
vaiks sydän huutaa
kauheaa kaipuutaan
ja toivoo rohkaisuaan
rakkainta päällä maan
jolle kertoa halajaa
omaa tarinaa

18.10.2008

Jarkko Peltonen 1947-2008



Kannustajalle, innostajalle, korvaamattomalle avulle ja neuvojalle. Ystäväni isälle, esikuvalle.

Kun unessa lähden kulkemaan loputonta polkua kuoleman varjon laaksossa
anna tuskan väistyä sivultani,
anna pelon väistyä,
anna ahdistuksen väistyä pois luotani

sillä kuolema on meidän osamme,
yhteinen osamme
yksinäinen osamme,
kuolema on varjo, pimeä laakso ja
kuolema on
pimeässä askelten alla polku,
jonka päässä häämöttää jokin -
Kun valveilla lähden päivän monille teille ilon ja murheen laaksoissa, kaupungeissa ja kylissä
anna rakkauden ja toivon loistaa mielessäni,
anna ilon loistaa,
anna rauhan loistaa elämäni yllä
sillä elämä on meidän osamme,
yhteinen osamme,
yksinäinen osamme,
elämä on valoa ja varjoa, ja niiden alla näkymättömissä
myös elämä on askelten alla
salattu polku.

Lassi Nummi, Requiem 1990, Otava