Vanha tuttu tuli kylään

Kuva entisestä Porin kämpästä, mutta sopii tunnelmaan

Tadaa.
Unettomuus on palannut kuvioihin.
Tässä sitä oleillaan peiton alla täysin hereillä ja kello on yli 04. Voi jumalauta.
Koitan pistää silmät kiinni ja nukkua mutta päässä huutaa miljoona asiaa. En saa niistä kiinni. En osaa jaotella. Pitäis ottaa kynä ja paperia ja tehdä lista.. pari asiaa, ihmistä, tapahtumaa pyörii kyllä mielessä mutta ei herranjumala nyt ihan näin paljon. Kohtuuttomuus.

Tiedän että jokin on vialla kun uni ei tule. Liika stressi valvottaa. Ratkaisemattomat asiat. Nyt ei ole mitään yhtä suurta nimittäjää vaan miljoona pientä tanssimassa pikku piirileikkiä korvien välissä. Yhtäaikaa suuri loputon hiljaisuus ja valtava meteli asioiden rullatessa toisesta toiseen. Oonko nyt taas tehnyt jotain? sanonut jotain? mikä sitoo ajatukset? Oon kyllä tehnyt paljonkin, sanonut liikaakin.. Kuka ja mikä tälläkertaa valvottaa?
Sen tiedän, että tä tympäsee. Nä asiat mielessä tympäsee. Helvetti kun olisin niin tunnevammanen että pystyisin olemaan ajattelematta.

Vieläkin. Pää ei päästä nukkumaan. Tässä ollaan vieläkin.

Tuli yhtäkkiä sellanen fiilis että OLISIPA TALVI. Kylmä ja hiljainen talvi tähtineen. Rauhallisuus. Vaikka en voi väittää etteikö rauhallista olisi nytkin. Koirat tuhisee sohvalla, loikoilen hirsitöllissäni korkean kallion laella hyttysverkon alla ja mistään ei kuulu ihmisen ääntä. Tä tuntu pitkään oikealta mutta nyt kaipaan jotain. Ei tässä ole kauaa omillaan oltu mutta jonkinlainen kaipuu on jo muodostunut jonkun toisen läsnäoloon..
Ollapa joulu. Edessä on muuten eka joulu 'yksin' pitkään aikaan. Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vain saa unta... (jep, pistin joululaulut soimaan, Lauluyhtye Rajatonta).

Vaiti metsä on
alla jään
kaikki elämä makaa
koski kuohuvi yksinään
humuten metsän takaa
tonttu
puoliksi unissaan
ajan virtaa on kuulevinaan
tuuli minne se vienee?
missä sen lähde lienee?

heh heh..
Päivä on noussut! Toivottakaame tervetulleeksi keskiviikko 23. heinäkuuta. Huomenna 24. päivä meinaan nauttia muutaman lasillisen syntymäpäivän johdosta. Olen syntynyt 25.7. klo 08:55. Olisipa vallan mukavata jos olisi huomenna mukavata. Yhtä mukavata kuin täyttäessäni 20v, jolloin pääsin eroon tästä vekottimesta:

Laitetaas tähän muuten tällanen väliaikanumero nuoremmasta koiraneidistäni:

heh heh :D

Heitän muuten ihan just tän hidastelevan koneen seinään. Pinna on nyt kyllä todella kireellä... järven aalto jäätynyt talvipakkasessa. Mutta että semmosta. Melko ajatuksenjuoksua taas. Pitäisköhän kirjoittaa kirja? ja palkita kullalla ja mirhalla se sankari joka selais sen sekasotkun loppuun asti.

Palataanko kesään tuolta joulun syövereistä?
Ei muuten väsytä vieläkään. Kello on jo yli 05. Alkais olemaan jo nälkä vähän.
Alkaa tää ajatuksenvirtakin vähän jo hiipua. Tähän lienee hyvä lopettaa. Mutta kerta kiellon päälle.

En mä ole lapseni lintu tästä maasta... olen pieni veljesi, tulin taivahasta. Siemenen pienoisen jonka annoit köyhälle, pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

Elämän kaari

Selasin blogia alkuunpäin ja hämmästyin sinänsä, en muistanut ollenkaan kuinka pitkään olen tätä jo naputtanut. Sisältöä löytyy 3 eri asuinpaikan, parin eri työpaikan, kolmen eri näyttelyn, opintojen aloittamisen, painavan unettomuus-väsymys-sairastelujakson ynnä muun verran. Ynnä muun sellaisen mitä ei pysty edes kirjoittamaan todeksi. Vuosien henkiset ja vähän fyysisetkin turpaanottamiset ja turpaanvedot. Tajusin sen että olen kokoajan odottanut sitä 'kohta helpottaa' - jaksoa. Kohta rahatilanne on kunnossa. Kohta autotilanne on kondiksessa. Kohta helpottaa koulun kanssa. Kohta stressi kaikkoaa. Kohta pystyn elämään niinku normaalit ihmiset. Tajusin, että odotan sitä vieläkin. Kelalta ei ole kuulunut kesäopintotukia, joten luojan kiitos tässä kuussa tulee ihan hyvin myyntiä. Silti en olisi selvinnyt tästä kesästä hengissä ilman rahallista tukea.

Se hyvä kausi alkaa vielä. Juttelin kaverin kanssa suosta ponnistamisesta. Miten lopulta kun on päässyt koivilleen lennettyään ensin naama edellä suon silmäkkeeseen, osaa arvostaa sitä, että pystyy rämpimään ylös kerta kerran jälkeen. Jotkut on turvallaan näreessä halki koko elämänsä ja joillain se elo menee sileesti ja ongelmattomaksi. Siinä on helppoa arvostella ja arvioida ihmistä, jos ei ole koskaan kokenut mitään mustelmaa vakavampaa. Kukaan ei ole kuollut, on aina ollut terve, on aina saanut töitä, harvoin edes krapulassa. Ja sitten on ne toiset.

En siitä huolimatta että näköjään elämän polkuja valittaessa mä valkkasin sen mutkaisen ja kuoppaisen version. Mä tarviin niitä äärilaitoja. Ihan tätä työtänikin ajatellen. Koita siinä sitten tehdä ja ammentaa jostain, jos ei ole mitään muuta kuin tasaista järvenpintaa koko elämä.
Joten bring it on. Kestän mitä vaan.

Erilaista kulttuuritarjontaa

Tein syväsykelluksen Poriin Jazzien aikana. Leiriydyin vanhojen ja uusien tuttujen sohvilla ja lähdin reissuun ilman sen kummempia suunnitelmia kuin Jipun ja Stellan keikkojen väijyminen ja vanhojen tuttujen tapaaminen. Ja tietty vanhoissa tutuissa pupeissa istuminen. Porinostalgia veikin täysin mukanaan ja suurilta osin Pori olikin ennallaan. Ristinmerkkiä kävin viittomassa tietysti vanhan pub19:n, club USA:n, MOON, videopajan, porin taidekoulun, herttuan kahvilan ja tiesvaikkaminkä raunioilla.

Irkussa istuessa oli sellanen fiilis että ei olis poissa oltu aika ei suinkaan olis 5 vuoden vaan ehkä 5 päivän mittainen. Irkussa oli kaikki ennallaan. Loosseissa pelattiin lautapelejä, pianon päällä ja katossa killui samat vanhat koristeet. Tiskillä istui samat vanhat naamat.

Tuli kierrettyä irkun lisäks Beerhunters, Pystis, se yks paikka jonka nimeä en muista, Kino, Amarillo, Vaakuna ja DU. Paljon jäi käymättäkin mutta eihän sitä kaikkea kerralla. Vanhat jutut ja tyypit nosti kyllä tunnelmaa huimasti. Sen sijaan että olis vaipunut valtaisaan nostalgiaryöppyyn, tuntuiki siltä että ei olis koskaan poistunutkaan.

Kävin väijymässä vanhan asunnon rapun partsia. Alakerran Ärrää. Mestaripitsasta pitsaa. Hauskanpitoa, kuulumisten vaihtelua, omituisia tapahtumia, ihmisiä, fiiliksiä, rauhaa ja jyrkkäsanaista sotaa, kiitos loistavien extempore-valintojeni (joita en kyllä kadu pätkääkään).

Tuli sukellettua syvälle. Ei pelkästään Poriin vaan itseensä, ja ehkä avattua vähän ajatuksia liikaakin tahoille joiden luottoarvosta en ole ihan varma. Olis parempi oppia pitää turpansa kiinni.. Opin kyllä paljon myös. En kyllä tunne tarvetta todistella itseäni kenellekään enää. Ja miksi pitäiskään? Ne, jotka on luottamuksen arvosia, näkee kyllä pinnan alle ja arvostaa mua omana itsenäni, kuten itse pyrin myös toimimaan tässä elämässä muita kohtaan. Selittely on turhaa. Teot merkitsee, ei sanat.

No mutta. Jazz- ja kaupunkikulttuurista takas itse asiaan eli kuvalliseen ilmaisuun!
Pari duunia pitäis vielä valmistella tälle kuulle ja harjoittaa sitte vähä vapaata touhua siinä välissä. Ja ehkä käydä muissa töissä välillä. Ja ehkä lenkillä. Kalassa. Metsässä. Kuokkia kasvimaata. Keskittyä itseensä. Ja juhlistaa synttäreitä ensiviikolla! Toivottavasti menee hyvin se.

Aloitellaan, lopetellaan

Tilausduuni on valmis ja olo on helpottunut. Olen tyytyväinen lopputulokseen.
Nyt alan sitten vimeistelemään toista myytävää juttua ja laatimaan jotain..
Pitää gessota vielä kerran pohjat..

Tässä ollaan oltu taas hyvässä nousukiidossa (ja välillä lennetty matalalla) ja touhuttu yhtä jos toistakin. Pää on ainakin ihan yhtä tyhjä kun nuo valkoiset taulupohjat, ja valkoisen pohjan kammosta kärsivänä se tyhjä pääkin on yhtä paha käsitellä! Paljon on kyllä ajateltavaa mutta mielellään niitä asioita lykkää käsiteltäväksi myöhemmin ja pureskelee vaikka kynsiä sen sijaan. Täys blanko.

Maal ..



Näin!

Dammarpulloa hölskyttämässä

Jaaha, joku on sotkenut työhuoneeni, piilottanut parhaat levyni ja jättänyt pensselini pesemättä. Dammar on kökkööntynyt pullon pohjalle, tärpättipullo auki, rätit pitkin lattiaa, maalit jämäeriä. Tässä pulloa hölskytellessä kävi mielessä sellanenkin asia, että voisi vähän ehkä siivoilla täällä ja järjestellä tiloja vähän uudelleen. Huone muistuttaa taas 'ennen' - kuvaa.

Työn alla muotokuva, joka edistyy oikein mukavasti.

Kaahaamista

Koulu on loppunut, mutta ei tässä ole ehtinyt silti paljoa lomailemaan. Joka päivälle on ollut jotain touhua ja tekemistä, kilometrejä on kertynyt ja energiaa kulunut tuhottomat määrät. Viimeinen puristus kouluhommien loppuun saattamiseksi oli kyllä valtava, oli tutkielmaa ja raporttia ja projektia ja roikkuvia duuneja, vieläkin on maalauksen korvaava tehtävä tehtävänä ja värikurssin ekstratehtävät. Tuntui taas että vuorokaudessa loppuu tunnit kesken kun yrittää kouluhommien lomassa käydä vielä töissäkin ja kaikennäköistä muuta toimittaa sivussa.

Viime viikolla osallistuin Marja Mikkosen performanssikurssille, joka oli varsin avaava (tästä voisin kirjoittaa lisää myöhemmin). Tällä viikolla ollaan perehdytty ensiviikolla alkavaan Conference on Phototherapy and Therapeutic Photography -seminaarin puitteissa toimitettaviin tehtäviin, sillä olen tapahtumassa mukana assarina.

Tänään purettiin itkuvettä elon syöksyyn. Näyttelyssä kävi ihan mukavasti väkeä. Media ei tainnut huomioida näyttelyä mitenkään, sääli.

Nyt on konkreettisesti kädet ja jalat ja joka ikinen lihas kropasta hapoilla. Menisin suihkuun, jos jaksaisin nousta.

Nyljin ja paloittelin tänään vasikan. Erotin lihat luista. Myöhemmin muokkautan turkista taljan, keitän kallosta luut niin saan hyvän piirrosmallin. Huomenna aamulla jauhamaan lihat ja sen jälkeen kirppiskierrokselle Essin kanssa. Illemmalla varmaan aletaan varailemaan paluulippuja Espanjasta Suomeen syksylle. On nimittäin tiedossa artsyfartsy roadtrip taiteilijattarien kesken. Autolla Espanjaan ja lentäen kotiin. Lienee hauska reissu tulossa :P

Nyt jos jaksan avata siideripullon, nautin sen sisällön ja vaivun uneen. Väsymys.