Another personalitytest

Introverted Sensing Feeling Perceiving

ISFP - The Artist

You are:
slightly expressed introvert
slightly expressed sensing personality
distinctively expressed feeling personality
distinctively expressed perceiving personality


ISFPs are kind, modest, quietly generous people. :D :D They like people and make true blue friends, however it may take a while. Their partners need to respect the ISFPs need for the privacy they need to recharge themselves. They like to spend time with people one-on-one or with a small group of two or three others who understand them. When the ISFP gets to know you on a personal, one-on-one basis, they are warm, affectionate, a little more talkative and even humorous, telling jokes to make friends laugh. They share opinions only with people they know very well. ISFPs like to make people happy with a smile and a song, slapstick comedy or light practical joking (ice cube down the back). If nothing works, they think it is their fault and withdraw. They often make friends with those they feel will protect and stand up for them, and usually have a small group of close (often very outgoing) friends. For love, they want someone patient who will be there for them and also stand up for them when they can't themselves, and whom they could speak their mind with without feeling foolish. However, they do not want someone to control them, as they value their freedom highly. They can be afraid of commitment at times. They take criticism personally, and feel at fault for people's reactions toward them. To show love, ISFPs would give you something they made themselves like a painting, some homemade cookies, a song dedicated to you or something they found that just happened to remind them of you. They like to be told how special and important they are to you, be specific and truthful. They aren't wordy people but can be eloquent and descriptive in their speech when they want to be.

Olin tules

Koirien kelmikolmikko on hyvää seuraa työmaalla. Nukkuvat rauhassa, mutta seurustelevat aktiivisesti kun pidän pikku pausseja. Ja vartioivat tietty ettei kukaan hampuusi tunkeudu tiloihin mua pelottelemaan..

Hyvin nukuttu yö (tai ei nyt niin hirveen hyvin, kyllä mä heräilin yöllä pariin otteeseen) mutta ainakin pitkään nukuttu (lojuin sängyssä jotain 15 tuntia) teki tehtävänsä ja oli aikamoisen hyvä tuntu työmaalla! Karmea ammottava reikä oli mahan kohdalla kun lähdin työhuoneelle, tuntui kun olisi nielaissut kiven ja kärsisi sydänvaivoista. Kauheeta ressiä onnistumisesta.

Gessosin ja muokkailin uusia massapohjia. Ei jotenkaan tehnyt mieli tehdä yhtä messevää ja raskasta pintaa. Pyrin nyt johonkin köykäsempään struktuuria unohtamatta. Tuputtelin pintaa ja pienen kuivumisen jälkeen pyyhkäisin vielä karkeella kankaalla pintaa tasaisemmaksi.

Tänään olen selaillut vanhoja valokuvia ja ajattelin että hakis jotain tuntumaa niistä. Menneistä ja olevista. Nikki-tädistä, tapsa-veljestä ja Ebba-mammasta ja heidän tunnusta ja miten se kulkeutuu visuaaliseksi tohinaksi rivakoiden yläraajojen toimittamien lihasliikkeiden kautta väreiksi, muodoiksi.

Heh, heh

Eiköhän palata tänään sorvin ääreen keskittyneenä 12 tunnin yöunien jälkeen. Taas poissa koulusta tänään, sen vertaa on lämpö yhtä koholla ett ei tee mieli sinne purjehtia. Sehän ei tarkoita sitä että voisi lintsata maalaamisesta tosin.

Yön aikana jopa pullahti päähän ideoita. Katsotaanpa miten niiden toteuttamisen kanssa sitten on.

Pohjanmaan kautta

Nukahtamislääke varmasti poistaa kivasti ressiä kun saa taas unta. Kolmas ilta lääkkeen kanssa, toivottavasti saan rytmin normaislioitua pian ja levätty tapeeksi, eikä lääkkeestä jää tapaa.



Hirveästi on tänään tullu hoideltua asioita printtien ja tiedotteiden ja ää kaiken kanssa. Huomenna relax!

Ei helvetti

Nyt joutu kyllä poistamaan edellisen viestin kaksi kuvaa, oli niin noloa settiä..
Miten tähän on tultu että ei pysty yltämään lähellekään omaa normaalitasoaan? tai mitään tasoa ylipäätään!
Vatsaa kouristaa! Olo on kuin kuivumaan jätetyllä liimapullolla! sitä hyvää liimaa on vielä siellä muttakun suuaukko on kuivunut umpeen..

Kas näin niellään myrkky, ja myrkky niellään näin..

*sensuroitu*
Päivän paras ei paljoa lupaile.

On se nyt kumma kun homma ei suju. Kun ei ole mitään materiaalia arkistossa ja pitäisi luottaa intuitioon ja Luoda Isolla Ällällä, on pää tyhjä kuin pankkitili. Oikeasti, en ole mitenkään kykeneväinen ajattelemiseen. Yritin maata hetken ja kuulostella mitä päässä liikkuu. *HUMINAA* ei mitään. Siis yleensä siellä liikkuu edes se, että 'yritän ajatella mitä ajattelen nyt', mutta tälläkertaa ei edes sitä. Oli kuin olisi tuijottanut suljettua telkkaria. Se on siinä, tiedän että se on kykeneväinen vastaanottamaan ja lähettämään, mutta ei löydä kaukosäädintä että sen saisi päälle.

Porvoon näyttely painaa päälle pahasti ja stressi on aika kova. Olen turvautunut nukahtamislääkkeisiin koska en ole paniikiltani saanut unta. Se onkin varmaan suurin syy siihen miksi pää on tyhjä. Siellä on vaan yksi iso paniikkitilanne, joka on vääntänyt projektorin solmuun.

Vietin yhden kokonaisen päivän istumalla pöydän ääressä. En edes huomannut, että oli jo ilta. Olin kokoajan lähdössä töihin, odottelin vain sitä 'tunnetta' joka poikii duuneja. Ei mitään.

Teki mieli tuikata koko rakennus tuleen ja muuttaa vaikka barbadokselle. Ehkä se olisi kirvoittanut jonkun ajatuksen. Jonkun tunteen.

Koska silloin kun ei ole pohjamateriaalia. Pitäisi pystyä vaan tuottamaan intuitiivisesti Jotakin, tuntea ja tulkita itseään värein ja kuvin. NO, en ole pitkään aikaan ollut kykeneväinen mihinkään varsin esittävään kuvaan. Ei ole mitään perustetta sille. Nyt en ole kykenevä edes abstraktiin. Tai ei voi sanoa 'edes', abstrakti lienee kuitenkin astetta vaikeampaa kuin vain kuvan tekeminen.

En tiedä mikä helvetti tässä nyt on kun tökkii. Mikään tuntemus ei riitä. En ole kokenut mitään sellaista vähään aikaan mikä olisi synnyttänyt jonkun visuaalisen reaktion.. ja jotenkaan hermot ei kestä nysväämistä ollenkaan! ei sitten tipan tippaa. Kun päällimmäiset tunnetilat on 'väsymys', 'vitutus', 'huimaus', on päässä vaan harmaata. Se on tosi ankea väri tähän kokonaisuuteen. Edes unettomuus ei tuo mitään psykoottista tähän tilanteeseen, vain harmaata, likaisen harmaata. Ei edes mitään kauniita harmaan sävyjä vaan pierun harmaita. Paskaa.

*sensuroitu*
Ei hyvää päivää.. menee kyllä niin yrittämisen puolelle..

Kaaos

Työhuoneella vallitsi aivan järkyttävä kaaos. Oven avattuaan teki mieli sulkea se heti uudelleen. Joka puolella lojui rimanpätkiä, kangasta, vaatteita, rättejä, ämpäreitä, pensseleitä, maalituubeja, pahvilaatikoita ja kansia, patoja, kattiloita, ja mikä vittumaisinta: pölyä, likaa, sepeliä, santaa, saastaa!!

Huinin ympäriinsä. Saan neuvottelun jälkeen haltuuni pari kolme vanhaa mattoa (joku ilkeämielinen on polttanut vanhat arvokkaat rahkamattoni ja jotain on saatava tilalle). Matot kottikärryihin ja lykkimään kohti majapaikkaa.

Sitten alkaa armoton siivous. Siirrän takaseinustan laatikoston päällä olevat 100 ja 1 purkkia purnukkaa naulaa vaasia ja vasaraa laatikoihin ja pöydän alle. Vastaavasti pöydälle asettelen omat tarvikkeeni joista kyllä puolet olisi joutanut roskiinkin. Lattilta kaikki ylimääräinen mäkeen, tavarat omille paikoilleen, muovit pois lattialta ja sitten harja käteen. Tässä vaiheessa vähän älykkäämpi pölyallergikko olisi vetänyt naamalle hienon hengityssuojaimensa mutta itse en kuulu mainitsemaani älykköiden joukkoon, joten suoritin harjausmanööverin paljain keuhkoin. Eikä aikaakaan kun ne olikin jo aika hyvin tukossa.

Matot lattialle ja vähän pientä järjestelyä, tilaa naulakkoon, eroon laatikoista.
Alkaa näyttää jo inhimilliseltä.



Annan pölyn laskeutua että uskaltaudun tilaan uudestaan. Huomenna siis vaihe maalaus käyntiin. Täytyisi saada Kotkasta tuotua toinen teline.